-50kg

Aikamoinen kasa laardia lähtenyt tästä naisesta :) Ensimmäinen iso päätavoite saavutettu. Jospas sitä nyt seuraavaksi tavoittelisi 70kg lukemaa. Jos paino tuosta vielä menee alaspäin niin hyvä, mutta ei ole pakko. Olishan se "normaali" bmi mukava, mutta en muista kyllä koskaan aikuisiällä painaneeni niin vähän. Sen saavuttaakseni pitäisi painaa 62kg. 

Minun piti ostaa itselleni farkut saavuettuani tämän, mutta saavat jäädä nyt näin ennen joulua ostamatta. Löysin kirppikseltä kivat sammarit 1.5 eurolla :) Saapi passata nyt. Enkä tiedä sitten tuosta farkkujen ostosta, kun roikot haittaa koon valintaa aika paljon. 

Mukavaa joulun odotusta kaikille :)

Arkea

Tasaista arkea. Painon suhteen nuo kaksi sanaa kertovat enemmän kuin mikään muu. Paino laskee kyllä, mutta hitaasti. Mihinkäs tässä kiire olisikaan. 

Vaatekokoa olen miettinyt, huolimatta pudotetusta kilomäärästä vaatekoko ei ole laskenut niin paljon kuin olisi voinut kuvitella. Esimerkiksi housujen koko oli ennen 56 ja nyt se on mallista riippuen 48 tai 50. Se ei tuosta varmaan hirmuisen paljon alemmaksi edes laske johtuen mahtavasta maharoikosta. Mutta eipä sillä ole väliä minkäkokoisia vaatteita käyttää :)

Oikeastaan kaikki ajatukset ovat nyt siinä vauva-asiassa. Tuntuu vain ettei mikään onnistu sillä saralla. Ei vaikka mitä yrittäisi. Yksi lääke piti jo hakea avuksi ja lääkärinaika tuloilla. Tuulimyllyjä vastaan taistelen, melko lailla toivoni menettäneenä. Pitää vaan yrittää olla kärsivällinen ja siinä sivussa tiputtaa painoa niin paljon kuin se vaan tippuu. 

Liikunnasta sen verran, että tällä viikolla tuli hankittua kuntosalikortti ja tuore saliohjelmakin on joten eipä tässä muuta kuin salia kohti!

Kontrollit

Viime viikolla oli ensimmäinen leikkauksen jälkeinen kontrollikäynti, ravitsemusterapeutilla. Tuota käyntiä ennen otetut verikokeiden tulokset olivat ihan hyviä. Muutamassa arvossa olisi korjaamisen varaa mutta ehkäpä ne korjaatuvat itsestään ajan kanssa. Syömisten kalorimäärää pitäisi kuulema nostaa 1200-1500 kaloriin päivässä, etenkin jos liikkuu paljon. Nythän minulla menee noin tonni päivässä. Mutta yritän nostaa sitä kun kerran käsky kävi. 

Eilen oli sitten lääkärikäynti(kirurgi). Tapasin Mr. V:n, ensimmäistä kertaa itseasiassa. Painosta sanoi sen verran, että kun minä nyt olen laihtunut 60% ylipainostani niin enempää ei tarvitsisi. Että tämä prosenttiluku on se mihin leikkauksella pyritään. Jotensakin hämmentävää, ei tarvitsisi enää laihtua? Toisaalta vapauttavaa, kaikki tästä alaspäin on plussaa :) Enkä minä aio tähän lopettaa, tavoitepainoon on vielä matkaa ainakin 25kg. Aika näyttää miten käy. 

Seuraava kontrolli on huhtikuussa 2011, jolloin sitten enemmänkin puututaan noihin veriarvoihin. Ennen sitä käyntiä otetaan kuulema vino pino verikokeita. Tuohon on sen verran pitkä aika, että ehkä ne veriarvot joissa parantamisen varaa olisi ovat jo itsestään korjaantuneet siihen mennessä. Näin lääkärikin eilen ennusti. 

Katsotaanpa sitten, että missä vaiheessa meille siunaantuu lisää jälkikasvua. Asia on aika vaikea, joten sen enempää en varmaan siitä tule kirjoittelemaan tänne. Jokainen kauan yrittänyt varmaan tietää miltä tuntuu pettyä kerta toisensa jälkeen. Eikä tietysti välttämättä tarvitse niin kauaa yrittää pettyäkseen valtavasti, mutta mitä enemmän aikaa kuluu sitä kovempi pettymys on.  Ehkä jonain päivänä uutiset tältä saralta ovat hyviä? 

Lomailua

Kuva on taannoiselta lomaltamme :) Kuka tunnistaa missä on oltu? 

Tuossa neljänkymmenen kadotetun kilon kohdalla tuli pieni plääh (ja loma), oli suvantovaihe painon laskussa. Mutta nyt se taas menee alaspäin :) Elokuussa, noin 4.5 viikon päästä on jälkitarkastus (tosin rt on jo aiemmin) ja tavoitteena olisi, että silloin paino olisi alle 90kg. Saa nähdä miten käypi. 

Olen yrittänyt opetella uudenlaista asennetta, vauhdilla ei väliä kunhan suunta alaspäin. Urheilua olen vähentänyt radikaalisti, mutta liikun kuitenkin 5-6krt viikossa ja vähintään tunnin kerrallaan. Kaveriksi lenkille ostin MBT-kengät, enkä kyllä enää muilla kävelisi :) 

Päivitykset tulevat nyt hitaammin kesällä, sama tahti varmaan jatkuu vielä kesän jälkeenkin ellei mitään ihmeitä tapahdu. Painoa varmaan päivittelen parin viikon välein tästä lähtien, mutta sitäkään en mene lupaamaan vaan katsotaan. 

Mukavaa kesän jatkoa kaikille!

Vitamiinit

Betolvex 1mg

Näiden ylläolevien reseptit sain siis mukaani sairaalasta ja ainakin tällä tietoa syön niitä koko loppuelämäni. Lisäksi syön näitä: 

Goji-marjat

Foli-B-Strong

Tarkoitus olisi myös hakea apteekist joku omega valmiste, koska en syö ollenkaan kalaa tms. tuotteita. 

Tunnistettavissa

Ken näistä tunnistaa niin tunnistakoon :) Siinäpä sitä on lähtötilanne ja tilanne tänään. 

Toukokuun viimeinen

Viime kesäinen kuva :)

Paino se vaan puksuttaa alahapäin, mikäs sen mukavampaa. Melkein joka viikko ruokavaliomuutoksen jälkeen on lähtenyt reilu kilo viikossa. Tällä vauhdilla kiloja on hyvinkin 20 poissa sitten jälkitarkastuksessa. 

Liikunnalla kulutetut kalorit poistin tuosta sivupalkista. Liikun kuitenkin keskimäärin kuutena päivänä viikossa, joskus seitsemänäkin. Kävely ja pyöräily. Nyt uutena mukana sauvakävely ja kohta aloitan taas uinnit. 

Niin vaatteista, yhdet niistä farkuista mitkä eivät menneet jalkaan parisen viikkoa sitten menevät nyt jalkaan :D Uskoisin että syksyllä saan niistä sen pienimmänkin koon jalkaani :)

En tiedä postailenko joka viikko, mutta painon päivitän kyllä. 

Mukavaa kesää kaikille! 

Tällä kertaa näin

Viime viikon jälkeen muutin hieman syömisiäni. Lisäsin rasvan ja proteiinin määrää, tiputtaen hiilihydraatit mahdollisimman alas. Liekö sitten se tai ihan muuten vaan, mutta paino tippui ihan hyvin. Alitin sekä sadan kilon rajan, että hyppäsin sairaalloisen lihavuuden puolelta vaikean lihavuuden puolelle. Seuraavaan rajaan onkin sitten enemmän matkaa, mutta ehkä sekin on mahdollista saavuttaa muutaman kuukauden aikajaksolla. 

Tulleista housuista mahtuivat jalkaan kahdet, ne harmaat suorat housut ja pillifarkut. Mutta ei se haittaa, minulla on odottamassa kolmet samanlaiset farkut kolmessa eri koossa joten housuongelmia ei tulevaisuudessa vissiin ole. En jaksa harmitella tuon firman ongelmia kokojen kanssa enää, farkut olivat kuitenkin niin halvat ja mahtuvat päälle tulevaisuudessa. 

Liikunta on ollut viime päivinä oikeastaan vain pyöräilyä, toinen jalka on kipeytynyt niin ettei paljoa kärsi kävellä :( Mutta ei se mitään, pyöräily on ihan hauskaa ja kehitin itselleni pyöräilyhaasteen eli pyrin pyöräilemään seuraavan kymmenen viikon aikana 650km. Haaste alkoi 21.5 ja päättyy heinäkuun lopulla. Uskon kyllä, että tuo kilometri määrä tulee täyteen ennen sitä ja mikäs sen hienompaa :)

Vastaan tässä myös yhteen jätettyyn kommenttiin, koska siinä kysyttiin ihan fiksuja asioita :)

Ilot ja surut eivät tietenkään leikkauksen mukana mihinkään hävinneet, pitää vain etsiä muita keinoja purkaa asioita kuin syöminen. Eikä minun edes tekisi mieli syödä iloon/suruun. Noudatan suhteellisen tarkasti sitä kaloritavoitetta minkä olen itselleni asettanut. Yhtään enempää en oikeastaan pystyisi syömään, siinä tulee ihan fysiikka vastaan. Mahaan ei yksinkertaisesti mahdu määräänsä enempää, ainakaan ilman seurauksia. 

Taannoin vietimme perheenjäsenen juhlia, söin siellä yhden miniviipaleen kakkua ja yhden pienen muffinin. Noin 20min syömisestä alkoi voimakas pahoinvointi. Ei ollut kyllä ensimmäinen kerta leikkauksen jälkeen kun syön täytekakkua (tai siis maistan) eli siitä voi vetää johtopäätökset että makeat herkut kannattaa jättää minimiin. Ainoat makeat mistä ei ole tullut pahoinvointia ovat suklaa ja korvapuustit. Olen ihan tyytyväinen :) 

Muu perhe syö muuta ruokaa (mutta syy ei ole leikkauksessa vaan ihan ruokailutottumuksissa), ei ole vaikeuksia pysyä omissa ruuissani ja vaikka perhe hetkuttelisikin niin ei ole kovinkaan vaikea pysyä erossa herkuista. Tietysti jos mua huvittaa syödä pari suklaapalaa niin sitten syön tai jos tekee mieli pullaa niin sitten maistan. Mutta ei ole minkäänlaista himoa minkään syömiseen. 

Alkoholia en käytä ollenkaan (enkä poltakaan), joten valitettavasti en osaa vastata kysymykseen että miten on näiden asioiden laita leikkauksen jälkeen. 

Olen edelleen tyytyväinen valintaani mennä leikkaukseen ja pysyn valitsemallani tiellä. Lääkärissä ei ole tarvinnut leikkauksen jälkeen käydä, seuraava siihen liittyvä lekuri on noin. 4kk päästä leikkauksesta. 

Vastustaa

Kuva on yhdeltä pyöräilyreissultani :) 

Niin, vastustaa. Satanen ei meinaa millään mennä rikki. Ehkä se kuitenkin tässä kuussa alittuu, ainakin toivoa sopii :) 

Ensimmäinen erä housutilauksesta tuli, toiset menivät päälle (ne harmaat suorat housut) mutta koko 20 farkuista ei (ne mitä minulla jo kokoa 18 on). Toivottavasti huomenna tulis se toinen paketti ja siitä menis farkutkin päälle. 

Kävin Kapp Ahlissa sovittamassa farkkucapreja tänään. Muistin miksi inhoan sovittamista kuin ruttoa, ne kokovartalopeilit. Vaikka kiloja on viime kesästä mennyt kohta 34 niin sama läski sieltä pelistä takaisin katsoi. 

Ilmassa on jonkinlaista väsymystä. Nivelkivut on riehaantuneet, liekö johtuu lämmöstä. Lonkat, polvet, nilkat tai oikeestaan kaikki lonkista alahapäin on niin kipeenä ettei kärsi oikein kävellä. Ei huvittais liikkua muullakaan lailla mutta pitää edes yrittää ettei ihan repsahda sohvaperunaksi. Toi ilma on kyllä sellanen että mielummin tekis jotain muuta kun liikkus, viileämmällä on mukavampi sporttailla. 

Vaatetuksesta

Siis munhan piti tilata ne uudet farkut vasta kun paino on, olikos se 90kg mutta heräsin siihen todellisuuteen että vanhat lahoaa päälle joten oli pakko tilata jo nyt. Jos löytyy lempifarkut niin yleensä asun niissä :) Siispä pistin viime viikolla tilauksen Yourssille  ja tilasin nämä farkut: 

Koska käytän tuolta nyt kokoa 20 farkuissa niin tietysti ajattelin, että koko 18 olisi sopiva kun nykyiset farkut melkein tippuvat päältä. Varsinkin kun viime vuoden puolella firmasta kerrottiin että kaikkien farkkujen koot ovat samat eli esim kaikissa koko 18 on samankokoinene. Bullshittiä sanon minä sillä nämä koon 18 farkut eivät tulleet reisistä ylöspäin. No en minä sitä jäänyt surkuttelemaan, farkut maksoivat vain 11.5e (yhden paidan kanssa postikuluineen n. 23e). Koska kuitenkin tarvitsin uudet housut niin niitä piti sitten tilata lisää. Tilasin tuota samaa farkkumallia koot 20 ja 22. Sen lisäksi seuraavia kahta mallia kumpaakin yhdet: 

Nämä neljät housut kustantivat yhteensä postikuluineen 47.2e. Sitä voi jo mielestäni kutsua halvaksi, joitakin viikkoja sittne katselin kapp ahlissa kivoja farkkuja ja hinta oli vajaat 40e. Oikeastaan ei haittaa että noi ekan tilauksen farkut oli liian pienet, minähän pienenen koko ajan niin onpa sitten housuja :) Toivon ainoastaan, että tästä neljän housujen tilauksesta edes jotkut mahtuvat päälle, muuten joudun kulkemaan verkkareissa ;)

Hitaasti

Hyvä tulee? No juu, en pidä tuota viimosen kymmenen päivän painonlaskua kovin suurena saavutuksena. Positiivista siinä on se, että se meni alaspäin mutta näillä syömisillä ja liikkumisilla sen olisi pitänyt pudota paljon enemmän. 

Päätin etten suunnittele enää milloin punnitsen, hyppään puntarille silloin kun siltä tuntuu ja sillä hyvä. Pyrin kuitenkin välttämään sitä että kävisin joka päivä. 

Pitää myös kokeilla säätää kaloreita pikkusen ylöspäin, seuraavalla kerralla sitten nähdään onko mitään tuloksia. Tänään on lepopäivä. 

Liikunnan "iloa"

Minähän en ole koskaan ollut liikunnallinen, en todellakaan. Enkä ole vieläkään. Liikun silti. Yritän haastaa itseni ja muistaa, että minkä takia kannattaa nousta sieltä sohvan pohjalta liikkumaan. Joskus kesken lenkin tulee fiilis, että ei enää. Silloin hoen itselleni mielessäni "muista miksi teet tämän, muista miksi teet tämän" ja jatkan matkaa. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta toimii minulla. Tämä on minun viimeinen tilaisuuteni enkä minä voi antaa periksi. 

Aina kun lähden lenkille niin pieni pinkki lähtee mukaani. Ostin sen tuossa aiemmin keväällä, hinta oli muistaakseni jotain 90e tienoilla postikuluineen. On toiminut oikein hyvin, myös vedessä. 

Miten sitten olen liikkunut nyt saadakseni kokon nuo oikealla sivussa näkyvät kalorit? Pääasiassa liikunta koostuu kävelystä ja pyöräilystä, n. tunnin verran päivässä. Noihin isompiin kalorimääriin pitää tietysti tehdä enemmän töitä. 

Eilisen kalorit tuli pitkästä pyörälenkistä ja pikkuisesta kävelystä. Tarkoitus oli ajaa n. 40km lenkki. Pääsin menomatkan määränpäähäni ihan hyvin, mutta kotimatkalla pyörä meni kesken matkan rikki. Ehdin pyöräillä n. 23km ja kävellä pari kilsaa päälle kunnes pelastaja saapui paikalle :) 99% pyöräilystä ajoin, en taluttanut. 19km kohdalla meinasi iskeä uskon puute ja silloin talutin muutaman sata metriä. Pyöräily on siitä mieluinen liikuntamuoto, että se ei rasita niveliäni niin paljon kuin esimerkiksi kävely. 

Minähän en tiedä, miten pitkät pyöräilyt/kävelyt on vaikuttaneet painoon, se tarkistetaan ensiviikolla 12.5. Voihan olla, että paino ei ole laskenut yhtään. Mutta ainakin tiedän syöväni terveellisesti ja liikkuvani, muuta en voi tehdä ja paino laskee sitten kun laskee. 

Tapahtumia

Päätin siirtää punnituksen täksi päiväksi erinäisistä syistä, joista ei nyt sen tarkemmin täällä. Sainpa kuitenkin alemmat lukemat puntariin. 

Aloitan tänään uuden melkein kaksiviikkoisen jakson. Liikuntaa paljon, mutta ei luultavasti joka päivä. Lajeina pyöräily ja kävely. Lisään varmaan uintiakin ohjelmaan jossain vaiheessa. 

Tämä päivä menee varmaan lepäillessä, leikkaukseen liittymättömiä kipuja sen verran että ei huvita liikkua. Ellei sitten särkylääke auta ja sateinen ilma hieman parane, silloin saatan käydä myöhemmin ajelemassa pyörällä. 

Vaikka paino ei nyt nopeasti holahtamalla laskekaan niin ainakin tänään olen tyytyväinen :)

Ai niin, Yours Clothingilta tilaamani Reebokin asu tuli vihdoin toissapäivänä. Laadukkaita vaatteita ja kokovalintakin osui tällä kertaa ihan nappiin. 

Vappua kohti

Tehoviikko liikunnan suhteen on alkanut ihan hyvin, tuosta oikealta puolelta sivusta saa seurata noita kulutettuja kaloreita. Eilen tein aamulla ensin vajaan tunnin kävelylenkin jonka jälkeen pyöräilin sellaisen 19km lenkin. Tänään oli tarkoitus mennä veteen, mutta pakko pitää flunssan takia välipäivä. Mistä päästäänkin varsinaiseen aiheeseen. 

Olen aina ollut aika ankara itselleni, nyt se vielä korostuu kun paino ei tipukaan odotetusti. Mutta mitä sitten jos paino ei mene holahtamalla alaspäin? Tiedän kuitenkin syöväni paljon terveellisemmin kuin ennen ja vielä liikunnat päälle. Mun pitäis olla tyytyväinen, mutta en ole. Nytkin flunssaisena suomin itseäni siitä etten lähtenyt uimaan, mikä on ihan hullua. Pääasia kuitenkin lienee se, että paino menee koko ajan alaspäin hitaasti mutta varmasti. 

Voi kun itsekin ymmärtäisin tuon, elämä olisi paljon leppoisampaa ilman tätä syyllisyyttä jonka olen itse itselleni luonut. 

Perjantaina punnitus, revin pelihousut jos ei ole merkittävää alaspäin menoa painossa. 

Esimerkkipäivä ja teholiikuntaviikko

Tässä yhden päivän ruokalistani: 

Aamulla: Activia luumujogurtti

Aamiaisen ja lounaan välissä 4dl teetä

Lounaalla: 145g perunaa, 100g raejuustoa, 35g makkaraa, 10g minilätta (muussattuna kaikki)

Lounaan ja seuraavan ruokailun välissä 6dl teetä

Välipala/iltapala: 250g rahkaa, paulavanukas (nämä sekaisin) 

Illalla vielä 4dl kaakaota (options, 40 kaloria per kuppi) 

Näistä tulee yhteensä n. 900 kaloria, eilisen kalorivaje n. 1200 kaloria. Tuo välipala/iltapala on siis kaksi ateriaa, en pysty syömään tuota määrää kerralla. Tuon lounasannoksen syömiseenkin menee aikaa, reilusti tuntikin. Kahden desin juomiseen menee aikaa n. 30 min jos tajuaa rauhassa juoda. Pystyy juomaan nopeamminkin, mutta ei kannata. Eilen esimerkiksi olin pahoinvoinnin partaalla illalla kun lorpin nestettä tiuhaan tahtiin paljon. Mutta totuushan on se, että siinä minulla on paljon parannettavaa. 

Nälkää ei ole vielä näkynyt leikkauksen jälkeen. Eli näläntunne on ainakin toistaiseksi kateissa, välillä pitää oikein muistuttaa itseänsä että syöppä nyt.

Minusta ei kuitenkaan kannata ottaa mallia, syön miten syön ja itse vastaan seurauksista. En syö niin usein kuin suositus on (6-8krt/pv), vaan tälläinen harvempi tahti sopii minulle. Seurailen syömisiäni kalorilaskurissa, voin suositella :) 

Sitten siihen teholiikuntaviikkoon. Koska paino nyt ei jostain syystä laske niin ajattelin kokeilla viikon (tai vajaan viikon, koska meinaan punnita seuraavan kerran 30.4)  liikkua tehostetusti, siis itselleni tehostetusti. Mikä tarkoittaisi sellaista tunnin liikuntaa per päivä ainakin näin aluksi. Liikunnasta kertyneitä kaloreita seurailen sykemittarin avulla ja laittelen niitä tuohon sivupalkkiin. 

Itsensä palkitsemista

Vaikka paino nyt tuntuukin olevan jumissa, niin pienenä porkkanana itselleni pistän tähän listan farkuista. Saan tilata yhdet sitten kun paino on 90kg :) Nyt  mulla on käytössä sellaset farkut mitkä on ostettu kun painoin 117kg, voinette siis kuvitella että ne hieman jo roikkuu päällä. 

Kaikki tämän postauksen farkut on Evansilta 

1. Belted rip boyfriend jean 32£

2. Belted roll up slouch 29.5£

3. Mid-wash bootcut jean 20£

Toisaalta voihan olla, että tällä hurjalla pudotustahdilla (NOT) käy niin että juuri näitä farkkuja ei enää ole sitten myynnissä. Mutta murehditaan sitä sitten. Minulla on tuossa makuuhuoneen tuolilla odottamassa yhdet Lee Cooperin farkut mihin mahduin kuusi vuotta sitten kun painoin 75kg. Ne on siinä muistuttamassa siitä että töitä kannattaa tehdä. Hirveästi en uusia vaatteita viitsi ostaa (ainakaan kalliilla) , koska kroppa kuitenkin elää koko ajan painon pudotessa. Viime viikolla tein tilauksen toiseen brittifirmaan, mutta vaatteet ovat vielä matkalla, kiitos tuhkapilvien :P 

Hankaluuksia

Toinen viikko leikkauksesta takana, painon tilanne plusmiinus nolla viime viikkoon verrattuna. Eihän siihen voi tyytyväinen olla. Eihän se paino ilman leikkaustakaan laske tasaisesti, mutta luulis että näillä syömisillä se menis edes alaspäin. Olen sellainen kaikkihetimullenyt-ihminen ja nyt tuntuu sillä lailla voimattomalta että kaikkesi teet ja mitään ei tapahdu. No jospa ensiviikolla. 

Olo on fyysisesti melko loistava. Tuntuu siltä kun leikkauksessa ei olisi ollutkaan. Tämä tapahtui oikeastaan heti sen jälkeen kun hakaset oli poistettu eli viime viikon perjantaina. Hakasia oli yhteensä 13 ja niiden poistaminen ei muuten sattunut yhtään. 

Nyt kun leikkauksesta on kulunut se 2 viikkoa niin saa aloittaa muunkin liikkumisen kun kävelyn. Taidan tänään hypätä pyörän selkään ja ajella johonkin pitkälle. Ehkä se vie harmitusta pois siitä ettei paino ollut laskenut. 

Liikunta vatsaleikkauksen jälkeen

Tässäpä näitä liikuntajuttuja kun niitä kommenteissa kyseltiin :) Tälläiset siis on sairaalasta saadut ohjeet: 

Sairasloman (2vkoa leikkauksesta) aikana: 

* Toipumista edistät ulkoilemalla ja kävelylenkkejä tehden

* Vähitellen lisäät omien tuntemuksien mukaan kävelymatkan pituutta ja vauhtia

* Vältä raskaampia nostoja ensimmäisten viikkojen aikana

Sairasloman jälkeen: 

*Kuntosi mukaan voit vähitellen aloittaa kevyemmät liikuntaharrastukset, esim: reippaammat kävelyt, sauvakävely, pyöräily, uinti, hiihto. 

N. 1.5-2 kuukauden jälkeen: 

* Voit aloittaa raskaammat jumpat, kuntosaliharjoittelun, rullaluisteluin, hölkän, ratsastuksen, golfin yms. 

Minä olen näistä nyt harrastanut kävelyä, ensimmäisen kävelylenkin ulkona tein muistaakseni 3 päivää leikkauksen jälkeen. Sen jälkeen melkein joka päivä. Maanantain lenkki oli n. 2km-3km ja eilenkin tuli oltua jaloillaan kun kierreltiin kaupoilla. 

Noiden ohjeiden lisäksi mukaan sai liikuntapiirakan, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että kuntoliikuntaa suositellaan harrastettavaksi 2-3 tuntia viikossa joka toinen päivä. 

Minulta poistetaan mahasta nämä hakaset huomenna, ajattelin ensiviikolla kokeilla ainakin pyöräilyä. Uimisen ja vesijuoksunkin pyrin aloittamaan melko pian, mutta voi olla ettei vielä ensiviikolla. Riippuu siitä miten nuo haavat reagoi hakasten poistamiseen. 

Ensimmäinen viikko

Ensimmäinen viikko leikkauksen jälkeen takana. -2,2kg, kai siihen voi tyytyväinen olla.  Maha tuntuu vielä olevan jotenkin turvoksissakin. 

Heti leikkauksen jälkeen mitään mustelmia ei ollut, mutta nyt on keskellä mahaa ihan reilun kokoinen mustelma. Onneksi se ei ole kipeä. Hakaset otetaan haavoista pois perjantaina ja ensiviikolla voisi alkaa jo pyöräillä/mennä uimaan. 

Ollaan tehty koko perheen voimin pieniä kävelylenkkejä, eilen vähän pitempi. 

Syömisongelmat jatkuu. Mikään ei tahtoisi maistua :( Ehkä se tästä. 

Uutta arkea

Viisi päivää uuden masun kanssa on elämää takana. Kipulääkettä ei ole tarvinnut ottaa perjantain jälkeen, kipuja ei ole ollut. Olen siitä onnellinen :) 

Olen ollut aika väsynyt leikkauksen jälkeen, varmaan pääasiassa siksi, että olen joutunut nukkumaan selälläni mikä ei ole luontainen asento minulle. Eilen illalla ähräsin itseni kylkiasentoon enkä herännyt yön aikana kuin kerran! Olo on melkein kuin uudella ihmisellä, olen nukkunut ainakin viisi tuntia yhtä soittoa. 

Syömiset hakee paikkaansa. Näläntunnetta ei ole leikkauksen jälkeen ollut. Koko ajan pitäisi kuitenkin olla syömässä. Monet ruuat ällöttää, eikä välttämättä tekisi mieli syödä ollenkaan joinainen hetkinä. Pitää vaan yrittää etsiä ne ruuat mitkä parhaiten alas menevät ja syödä sitten niitä. Seurailen syömisiäni kalorilaskurissa, päivää kohti on nyt tullut n. 800-900 kaloria. Olen noihin kaloreihin syönyt niin paljon kun pystyn. 

Syömiset siis sujuvat joten kuten pikku hiljaa opetellen, mutta juomisen kanssa on aika suuria ongelmia. Vesi ei tahtoisi mennä millään alas, se jopa suoraan sanoen maistuu pahalle. Typerää, koska ennen leikkausta join paljon vettä. Tämäkin asia pitää varmaankin opetella uudestaan. Maito menee aavistuksen paremmin ja loistavasti jos se on kaakaota, mutta kaloreiden vuoksi en viitsi tuota kaakaota kitata paljoa. Pitänee seuraavalla kauppareissulla keksiä jotain muuta mitä tekisi mieli juoda nikottelematta. Nytkin minulla on vesilasi vieressä, mutta eilen kolmen desin juomiseen meni varmaan kolme tuntia eli nytkään odotukset eivät ole kovin korkealla. 

Summa summarum, kovasti opettelua tässä uudessa arjessa. 

Näin se meni

Keskiviikkona 7.4.2010 menin sairaalalle puoli yhdeksäksi. Sairaanhoitaja otti vastaan melko pian sen jälkeen. Puheltiin hetkonen, jonka jälkeen pääsin odotustilaan odottamaan. Esilääkityksen sain klo 10 ja tämän jälkeen muistikuvat valitettavasti ovatkin aika hataria. Menin niistä lääkkeistä niin pöllyyn etten tajunnut edes pelätä ollenkaan, vaikka sairaalaan tullessa pelottikin. Esilääkityksen ansioista nukahdin istualleni sinne odotushuoneen tuoliin, että ilmeisen tehokasta.

Leikkaussaliin lähdetiin kävelemään muistaakseni klo 11. Salissakaan ei pelottanut yhtään, taisi vaan lääkkeiden ansiosta naurattaa. Syksyllä tähystyksen tehnyt lääkäri olikin leikkaava lääkäri (eikä Mr V.), kävi siinä moikkaamassa. Kovasti laittelivat kaikenlaisia letkuja/laitteita kiinni, mm. otsaan laitettiin uneen syvyyttä seuraava anturi. Sitten kuului anestesialääkärin ääni ja sen jälkeen tuli pimeys.

Heräämisajasta ei siitäkään ole tarkkoja muistikuvia, mutta keskiviikkona soitin miehelle 17.30 heräämöstä joten olen varmaankin herännyt 1-2 tuntia ennen tuota. En muista että olisi tuntenut kipua kovinkaan paljoa, suurempi ongelma oli pahoinvointi. Melko pian heräämisen jälkeen minut nostettiin sängyn laidalle istumaan ja myös seista piti vähän aikaa. Heräämössä annettiin tipan kautta vahvoja särkylääkkeitä ja myös pahoinvointilääkettä.

Puoli yhdeksän aikaan keskiviikkona minut vietiin heräämöstä osastolle. Neljän hengen huoneeseen, jossa oli kaksi muutakin lihavuusleikattua. Meillä keskiviikkona leikatuilla oli pumppusukat jalassa ja meteli aikamoinen. Ei tullut paljoa nukuttua ke-to yönä. Meteli oli tietysti vain yksi syy, hoitajat kävivät vähän väliä katsomssa, verenpainetta mitattiin varmaan tunnin välein plus lisänä iin päälle kovaa kuorsannut neljäs huonetoveri. Ekana yönä iski myös olkapää kipu, jota sitten onneksi lääkittiin kyllä hyvin.

Torstaina aamulla tippaletkut otetiin pois, samoin kuin pumppusukat ja katetri. Hoitajat tulivat nostamaan ylös heti aamulla, ensialkuun riitti pieni kävely huoneessa. Minulle tuotiin ke-to yönä sellaisia isoja tops-puikon näköisiä tikkuja joilla sai kostutettua suuta. Torstai aamuna piti jo aamulääkkeet ottaa itse, joista sitten iso kokoinen Panadol jäi tuonne sisuksiin jollain lailla jumikseen aiheuttaen mielettömän pahoinvoinnin. Onneksi tuo pahoinvointi meni ohi parin tunnin levolla. Sanoisin että koko sairaala-aikana kipuja suurempi ongelma oli pahoinvointi.

Eilen eli perjantaina 9.4.2010 pääsinkin sitten jo kotiin. Jo sairaalassa eteen tuodut ruuat menivät ongelmitta alas, eikä kotonakaan sen suhteen mitään suurempia ongelmia ole ollut. Kunhan muistaa syödä tarpeeksi h-i-t-a-a-s-t-i ja pieniä annoksia. Syödä pitäisi 6-8 kertaa päivässä, tällä hetkellä mulla menee sellanen pikkusen reilu desi kerrallaan ruokaa. Juomiset pitää hoitaa eri aikaan.

Mahassa on viisi siistä haavaa (tätä kehuivat monet hoitajatkin sairaalassa!) ja yhtä haavaa kohti on 2-3 hakasta. Hakaset poistetaan 16.4. Mitään hirmu suuria kipuja ei ole ollut, luulen että särkylääkkeet saa jättää aika pian pois. Tietysti maha tuntuu siltä että siellä myllätty on, aran oloinen mutta ei kuitenkaan sillä lailla kivulias kuin olisi etukäteen voinut luulla.

Sairaalasta sain nipun reseptejä mukaan, 5 lääkettä joista kolmea syön koko loppuikäni. Särkylääke, mahansuojalääke ja kolme vitamiinia.

Kertomus on varmaankin aika sekava, mutta toivottavasti siitä saa selvän. Kysyä saa mikälio kysyttävää on :)

Loppuun totean, että jos harkitset leikkausta niin mieti tarkkaan. Jos yhtään tuntuu siltä, että voisit vielä päästä kiloistasi eroon ilman leikkausta niin tee se, tämä ei ole oikotie onneen eikä missään nimessä se helpoin tie. Minä kokeilin leikkausta edeltävinä vuosina kaikkea mahdollista, eikä mikään onnistunut. Jos olisin voinut valita toisin niin olisin valinnut! Ei minua kaduta, koska tiedän valinneeni oikein oman tulevaisuuteni kannalta.

Elossa ollaan

Tulin vain pikaisesti ilmoittamaan, että elon puolella ollaan. Kertoilen varmaan ensiviikolla enemmän koko reissusta ja olosta, nyt kroppa vaatii lepoa. Siihen asti, moro :)

Näillä mennään

Neljä viikkoa enellä = neljä viikkoa from hell. On hyvin vaikeaa itse syödä vaan nutreja kun joku vieressä mässää kaikenmaailman herkuilla. Neljän viikon aikana himoitsin jopa sellaisia ruokia mitä en normaalisti söisi ollenkaan. Niin se mieli tekee tepposia. Enen aikana en syönyt kasviksia kuin yhden kerran, se ei sopinut. Pari kertaa vaihdoin ene-pussin yhteen kanafileeseen (tuhma minä). 

Näiden viikkojen aikana olen kärsinyt aika mahtavista nivelikivuista, joiden vuoksi on tarvinnut sitten syödä lääkkeitä. Nämä ja kivut yhdessä ovat aiheuttaneet "mukavat" turvotukset jotka ovat osaltaan vaikuttaneet siihen että paino jumittaa aika pahasti. Olen kuitenkin tyytyväinen kokonaisuuteen, viime kesän ensimmäisestä lääkärikäynnistä olen saanut 28kg pois. Paino on vielä ison piirun verran yli sata mutta eiköhän tässä parin kuukauden sisällä liitytä jo neuvolassa punnittaviin ;)

Pistetäänpä tähän nyt kuvat, painossa kuvien välillä on eroa se -28kg.

Lähden tästä pikkuhiljaa pakkailemaan reppuani sairaalaan lähtöä varten, toivottavasti palaamme asiaan ensiviikolla :)

Odottelua

Odottelua on tämä arki. Paino on tietysti laskusuunnassa ENEn vuoksi, mutta se laskee tuskallisen hitaasti ja on hieman jumissakin tällä hetkellä. Mutta minkäs teet :P Leikkaukseen enää reilu viikko, voi apua. Viikon päästä täytyy käydä antamassa verinäyte tilattavaa verta varten ja sitten odotellaankin varmistusta leikkausajasta. Kunpa se pysyisi aamun ekana niin ei tarvitsisi odotella enää silloin. 

Tulotarkastus

Tänään vietinkin sairaalan alueella useamman tunnin. Pikkusen jännitti aamulla niin heräsin jo viiden jälkeen, sairaalalla olin kahdeksan maissa. 

Ensimmäisenä menin verikokeisiin. Sen jälkeen minut ohjattiin sydänfilmiin. Sydänfilmistä melkein juoksemalla vatsan ultraan. Sieltä menin osastolle ja ehdin istahtaa, kunnes hoitaja tuli sanomaan että nyt pitää mennäkin spirometriaan (oli unohdettu kutsukirjeessä). Spirometrian jälkeen juttelin hoitajan kanssa. Leikkaavaa lääkäriä en tavannut koska Mr V. on lomalla melkein leikkaukseeni asti. Hoitajan jutustelun jälkeen odottelin reilun tunnin kunnes pääsin juttelemaan anestesialääkärille. Kaiken kaikkiaan noissa käynneissä ei mennyt niin paljon aikaa mutta odotteluun kyllä. Olin onneksi ennakoinut tämän ja ottanut käsityön mukaani :) 

Tämän päivän tiedon mukaan samana päivänä leikataan kaksi muuta ja minä olisin vuorossa ensimmäisenä. Sehän voi vielä kyllä muuttua. Olisipa mukava tietää keitä ne kaksi muuta ovat, voisi jännittää tulevaa leikkausta yhdessä. 

Hoitaja kertoi siitä mitä tapahtuu ennen leikkausta ja myös leikkauksen jälkeisestä ajasta. Yritän varmaankin olla ajattelematta niitä leikkauksen jälkeisiä asioita, sen verran epämiellyttävältä osa kuulosti. Mutta otetaan vastaan se mitä tulee sitten kun se tulee. 

BMI ja tavoitteeni

Eksyin aamuvarhaisella Terhi.Netin sivuille ja laskeskelin huvikseni tuota painoindeksia. Vaikka olenkin sitä mieltä, että painoindeksiä enemmän merkitsee se jos tunnen oloni hyväksi painossani vaikka taulukon mukaan en olisikaan normaalipainoinen. En siis tuijota tähän painoindeksiin, mutta onhan luvuilla kiva leikkiä :)

Ei tainnut pituudesta olla aiemmin puhetta tai minun kohdallani pitäisi sanoa kyllä lyhyydestä, koska vartta on 158cm. 

Ensimmäinen tavoite on 109.9kg, jolloin BMI on 44. 

Toinen ja tämän matkan ensimmäinen päätavoite on painaa alle 100kg eli 99.9kg jolloin BMI on 40. 

Kolmas tavoite voisi olla 89.9kg/BMI 36. 

Neljäs tavoite 80kg/BMI 32.

Viides tavoite 73kg/BMI 29. Tätä vähemmän en muista aikuisiällä painaneeni. Tosin tämä paino on taulukon mukaan lievän ylipainon puolella, mutta kuten sanottua en niin siihen taulukkoon tuijota vaan  oloon. Tuossa painossa olo oli ihan hyvä. Toisaalta paremmasta en tiedä, joten olisihan se houkuttelevaa painaa vieläkin vähemmän. 

Aika näyttää miten käy ja millä lailla paino putoilee. Vaikka olenkin nuori niin ikää on kuitenkin sen verran, että tämä saa olla viimeinen yritykseni ja sen on onnistuttava. Olen kerran elämässäni laihduttanut 45kg, voi miten helposti ne kilot tulivatkaan takaisin. Nyt pidän aivan varmasti huolen siitä että tällä matkalla pudotetut kilot eivät tule takaisin. Ei tästä matkasta varmaankaan helppo tule, mutta ei ole tarkoitustakaan. 

Vaikutuksia

ENEily vaikuttaa minuun siten (vaikka sitä ei nyt kauan olekaan vielä jatkunut) että sellanen turha lepposuus on karissut. En ole huonollakaan tuulella mutta sanotaanko että en hirveän aurinkoinenkaan. Nyt nimenomaan on alkanut se täyseneily, ei enää osittain. En odota että tunnelmat tästä yhtään nousis, joten mahtaa tulla hilpeät neljä viikkoa. 

Yritän kuitenkin keskittyä kaikkeen muuhun, kun siihen etten syö kuin Nutreja. Eiköhän se tästä.

Päivittelen nyt tähän samaan tekstiin kun löysin äsken siivotessa lippulappuja mitkä sain vajaa vuosi sitten sairaalan ravitsemusterapeutilta. Siinä vaiheessa motivaatio laihduttamiseen ei ollut jostain syystä vielä niin suuri (tyhmä minä) ja laput hautautu mun loputtomiin paperikasoihin. Nämä nyt löytämäni laput koskee siis ENEilyä, eli seuraavaksi muutama sana siitä.

* ENE-ruokavalion aikana tavanomainen ruoka korvataan laihdutusvalmisteilla, jolloin päivän energiansaanniksi tulee enintään 800 kcal.

* Annospussien lisäksi ruokavalioon kuuluu:
- Kasviksia 400g-500g
- Vähintään 2 litraa energiattomia juomia päivässä
- Poikkeusolosuhteissa ENE-valmisteen voi korvata LCD (patukat ja valmiit juomat) valmisteella korkeintaan 1-2krt viikossa.

* Ruokavalion aikana voi liikkua js työskennellä entiseen tapaan, mutta rasittavampaa liikuntaa kannattaa välttää.

En ole syönyt kasviksia nyt, elämäni saattaisi helpottua huomattavasti jos söisin tuon sallitun kasvismäärän per päivä. Pitää pistää harkintaan :)

ENE-tuotteita

Tuotteet ovat ehkä suurelle osalle tuttuja, mutta kokosin tähän kuitenkin joitakin.

Nutrilett

Allevo

Nutrifast

Modifast

Naturdiet

Itse olen kokeillut näistä kaikkea paitsi Modifastia. Kaikilta kokeilemiltani merkeiltä on löytynyt sellainen vaihtoehto joka on itselleni maistunut. Tämän oman ENEni aikana syön luultavasti yksinomaan Nutrilettia, leikkauksen jälkeiseen aikaan säästän yhden Allevo pakkauksen. Makuna minulla Nutrileteissa on suklaa (pirtelö siis), mikään muu maku ei alas mene. Saattaa olla että reilun neljän viikon ENEilyn jälkeen voi maistua joku muukin maku :)

Gastroskopia

Gastroskopia = ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystys. 

Ennen gastroskopiaa potilaan on oltava syömättä kuusi tuntia ja juomatta kaksi tuntia. Tutkimuksessa potilas makaa vasemmalla kyljellään. Tähystin viedään nielusta ruokatorveen ja sieltä mahalaukkuun ja pohjukaissuoleen.Samalla taudinmäärityksen kannalta tärkeistä kohdista otetaan kudosnäytteitä. Näytteenotto mahasta ja suolesta on kivuton, ruokatorvessa saattaa näytettä otettaessa tuntua pientä nipistystä.Tutkimuksen helpottamiseksi nieluun voidaan antaa paikallinen puudutesuihke, ja mahan vaahtoamista voidaan vähentää lääkityksellä. Tarvittaessa voidaan käyttää myös rauhoittavaa esilääkitystä. Suurin osa potilaista selviytyy ilman lääkkeitä. (Käypähoito)

Tämä tehtiin minulle lokakuussa. Odotin tutkimusta kauhunsekaisin tuntein. Kutsukirjeessä luki, että letku on ohut ja taipuisa. En ole ihan 100% samaa mieltä. Letku ei ollut niin ohut kun olin etukäteen ajatellut, eikä varsinkaan niin taipuisa. En saanut mitään puudutuksia/esilääkitystä, enkä kyllä olisi halunnutkaan. Itse tutkimus ei ollut niin kivulias kuin oli kuvitellut. Kaikkein karmeinta oli se letku kurkussa, tälläiselle sihtikurkulle pelkkä ajatuskin on jo aivan kamala. En tiedä pystyykö joku pidättelemään niin ettei oksennusrefleksi toimi, mutta itse ainakin yökkäilin koko tutkimuksen ajan. Pisteet lääkärille, joka oli ammattitaitoinen ja toimi hyvin rauhallisesti koko tutkimuksen ajan. Näytteiden ottaminen ei tuntunut miltään. Loppuen lopuksi tutkimus ei ollut niin kamala kuin olin etukäteen ajatellut. Ei se sattunut, oli vain äärimmäisen epämiellyttävä. Kovin halukkaasti en ole toista kertaa tähän tutkimukseen menossa, toivottavasti ei tarvitse. 

Vajaat 2 vrk tutkimuksen jälkeen kurkku ja rintakehä olivat aika kipeitä. Samana päivänä nieleminenkin oli vaivalloista. Nuo kivut hävisivät kahden vuorokauden jälkeen kyllä. 

Farkkuhaaveita

Nämä  farkut on JACK & JONESILTA, kuvaa klikkaamalla pitäisi päästä nettikauppaan kyseisen tuotteen tietoihin. Aika näyttää pääsenkö vielä tämän vuoden puolella ostamaan farkkuja muualtakin kuin isojen tyttöjen mallistoa myyvistä kaupoista. 

Ei niin helppoa

Aloitankin Nutri-kuurin tänään, kävin eilen hakemassa nutrit kaupasta. Ei se mitään, olen kuitenkin vaaditusta aikataulusta viikon edellä. Eli neljän viikon sijaan ENEilen 5 viikkoa. Mitään halpaa hommaahan tämä ei ole, esim nutrilettia menee päivässä 5 pussia ja yksi viidentoista pussin paketti maksaa 19e-20e ostopaikasta riippuen. Viidessä viikossa on yhteensä 35 päivää. Eli koko kuurini aikana tarvitsen 175 pussia, vajaat 12 pakkausta. Hurja määrä. 

Kuten tuosta painonkehityksestä sivulla näkee niin ei ole helppoa. Paino on pystynyt melko lailla samoissa lukemissa 4kk, heitellyt muutaman kilon sisällä. No mutta, tästä on hyvä lähteä alaspäin. Mielenkiintoista nähdä paljonko paino laskee nutrikuurin aikana ja ennen kaikkea kuinka kuuri vaikuttaa minuun. Olen joskus nutraillut ennenkin ja todennut että suu alkaa kaipaamaan aika piankin jotain pureskeltavaa. Itse en ole koskaan kuureihini yhdistellyt kasviksia, vaikka se on tämänkin kuurin aikana sallittua. Ehkäpä kokeilen sitä jos pureskeltavan ruuan kaipuu käy liian suureksi.

EDIT: Ehkäistäkseni pahempaa oloa niin tämän ensimmäisen viikon siirryn asteittain nutrilettiin, jolloin aivot/vatsa tottuvat ehkä paremmin seuraaviin neljään viikkoon. 

Isojen tyttöjen vaatteita

Harvemmin olen löytänyt suomalaisista kaupoista sellaisia vaatteita joista oikeasti pidän. Vaikka olenkin jo yli kolmenkympin niin en kaipaa tätimäisiä vaatteita.  Viime vuoden loppupuolella törmäsin yhteen brittiläiseen nettikauppaan jonka vaatteista pidän paljonkin. Toistaiseksi olen tilannut sieltä vain housuja, mutta ehkäpä jossain vaiheessa myös muuta. 

Tilaaminen onnistui hienosti, tilaus tuli muistaakseni noin viikossa. MUTTA housut olivatkin aivan väärän kokoisia vaikka olin ne mittataulukon mukaan valinnut. Esim. housujen vyötärö oli 25cm isompi kuin taulukossa ilmoitettu. Palautuspostikulut tulivat omalle kontolle, joten housuille tuli hintaa sitten vähän enemmänkin. Firman mielestä vaatteissa ei ole mitään vikaa, vaan mittataulukossa mutta he eivät silti korvanneet noita palautuskuluja. Epäilen silti, että eivät ole muuttaneet sitä taulukkoa. Joten jos joku sieltä tilaa niin kannattanee varmistaa ja kysyä niitä mittoja ettei joudu sitten omalla kustannuksella palauttamaan. Korvaavat farkut (neljä kokoa pienemmät mitä alkuperäiset tilatut) tulivat nopsaan tilalle, joten siinä mielessä lafka hoiti asiansa hyvin. 

Voin kuitenkin suositella firmaa. Osa vaatteista on todella edullisia eikä paikka muutenkaan ole kallis. Farkuissa on muuta yksilö, jotka kelpuuttaisin heti vaatekaappiini :) 

Firma löytyy täältä .

Lähtötilanne kuvina

Tässä ulkonäkö tilanne viime kesältä. Kammottavan näköistä, ei voi muuta sanoa. Mutta eipä tuosta ole muuta tietä kuin parempaan. Onhan tilanne tuosta jo muuttunutkin hurjasti. Toistaiseksi esiinnyn täällä kasvottomana, ehkä myöhemmin ihan kasvollisena. 

Päätös

Päätin aloittaa ENE-kuurin jo huomenna. Neljä viikkoa ennen leikkausta se olisi määrä aloittaa mutta otan pienen varaslähdön :) Käytän omalla kuurillani ainakin Nutriletin ja Allevon suklaajuomajauheita, ehkä joitain muitakin. Saattaa kuulostaa yksipuoliselta, mutta mikään muu maku ei vaan mene alas. Reilut viisi viikkoa on tietysti pitkä aika syödä pelkästään noita pusseja, mutta pidän tavoitteen kirkkaana mielessä niin eiköhän kaikki suju hyvin.

Jos tänne lukijoita eksyy niin kirjoituksen aiheita saa tosiaan toivoa.

Tästä alkaa

Tämän blogin taival nimittäin. Sikäli mikäli tänne lukijoita eksyy niin kirjoitusaiheita saa toivoa :) Näin aluksi postauksia on varmaan vähemmän, mutta mitä lähemmäs leikkausta päästään niin määrä varmaankin kasvaa. Kuviakin jossain vaiheessa luvassa, vaan ei vielä.