Vastustaa

Kuva on yhdeltä pyöräilyreissultani :) 

Niin, vastustaa. Satanen ei meinaa millään mennä rikki. Ehkä se kuitenkin tässä kuussa alittuu, ainakin toivoa sopii :) 

Ensimmäinen erä housutilauksesta tuli, toiset menivät päälle (ne harmaat suorat housut) mutta koko 20 farkuista ei (ne mitä minulla jo kokoa 18 on). Toivottavasti huomenna tulis se toinen paketti ja siitä menis farkutkin päälle. 

Kävin Kapp Ahlissa sovittamassa farkkucapreja tänään. Muistin miksi inhoan sovittamista kuin ruttoa, ne kokovartalopeilit. Vaikka kiloja on viime kesästä mennyt kohta 34 niin sama läski sieltä pelistä takaisin katsoi. 

Ilmassa on jonkinlaista väsymystä. Nivelkivut on riehaantuneet, liekö johtuu lämmöstä. Lonkat, polvet, nilkat tai oikeestaan kaikki lonkista alahapäin on niin kipeenä ettei kärsi oikein kävellä. Ei huvittais liikkua muullakaan lailla mutta pitää edes yrittää ettei ihan repsahda sohvaperunaksi. Toi ilma on kyllä sellanen että mielummin tekis jotain muuta kun liikkus, viileämmällä on mukavampi sporttailla. 

Vappua kohti

Tehoviikko liikunnan suhteen on alkanut ihan hyvin, tuosta oikealta puolelta sivusta saa seurata noita kulutettuja kaloreita. Eilen tein aamulla ensin vajaan tunnin kävelylenkin jonka jälkeen pyöräilin sellaisen 19km lenkin. Tänään oli tarkoitus mennä veteen, mutta pakko pitää flunssan takia välipäivä. Mistä päästäänkin varsinaiseen aiheeseen. 

Olen aina ollut aika ankara itselleni, nyt se vielä korostuu kun paino ei tipukaan odotetusti. Mutta mitä sitten jos paino ei mene holahtamalla alaspäin? Tiedän kuitenkin syöväni paljon terveellisemmin kuin ennen ja vielä liikunnat päälle. Mun pitäis olla tyytyväinen, mutta en ole. Nytkin flunssaisena suomin itseäni siitä etten lähtenyt uimaan, mikä on ihan hullua. Pääasia kuitenkin lienee se, että paino menee koko ajan alaspäin hitaasti mutta varmasti. 

Voi kun itsekin ymmärtäisin tuon, elämä olisi paljon leppoisampaa ilman tätä syyllisyyttä jonka olen itse itselleni luonut. 

Perjantaina punnitus, revin pelihousut jos ei ole merkittävää alaspäin menoa painossa. 

Hankaluuksia

Toinen viikko leikkauksesta takana, painon tilanne plusmiinus nolla viime viikkoon verrattuna. Eihän siihen voi tyytyväinen olla. Eihän se paino ilman leikkaustakaan laske tasaisesti, mutta luulis että näillä syömisillä se menis edes alaspäin. Olen sellainen kaikkihetimullenyt-ihminen ja nyt tuntuu sillä lailla voimattomalta että kaikkesi teet ja mitään ei tapahdu. No jospa ensiviikolla. 

Olo on fyysisesti melko loistava. Tuntuu siltä kun leikkauksessa ei olisi ollutkaan. Tämä tapahtui oikeastaan heti sen jälkeen kun hakaset oli poistettu eli viime viikon perjantaina. Hakasia oli yhteensä 13 ja niiden poistaminen ei muuten sattunut yhtään. 

Nyt kun leikkauksesta on kulunut se 2 viikkoa niin saa aloittaa muunkin liikkumisen kun kävelyn. Taidan tänään hypätä pyörän selkään ja ajella johonkin pitkälle. Ehkä se vie harmitusta pois siitä ettei paino ollut laskenut. 

Näin se meni

Keskiviikkona 7.4.2010 menin sairaalalle puoli yhdeksäksi. Sairaanhoitaja otti vastaan melko pian sen jälkeen. Puheltiin hetkonen, jonka jälkeen pääsin odotustilaan odottamaan. Esilääkityksen sain klo 10 ja tämän jälkeen muistikuvat valitettavasti ovatkin aika hataria. Menin niistä lääkkeistä niin pöllyyn etten tajunnut edes pelätä ollenkaan, vaikka sairaalaan tullessa pelottikin. Esilääkityksen ansioista nukahdin istualleni sinne odotushuoneen tuoliin, että ilmeisen tehokasta.

Leikkaussaliin lähdetiin kävelemään muistaakseni klo 11. Salissakaan ei pelottanut yhtään, taisi vaan lääkkeiden ansiosta naurattaa. Syksyllä tähystyksen tehnyt lääkäri olikin leikkaava lääkäri (eikä Mr V.), kävi siinä moikkaamassa. Kovasti laittelivat kaikenlaisia letkuja/laitteita kiinni, mm. otsaan laitettiin uneen syvyyttä seuraava anturi. Sitten kuului anestesialääkärin ääni ja sen jälkeen tuli pimeys.

Heräämisajasta ei siitäkään ole tarkkoja muistikuvia, mutta keskiviikkona soitin miehelle 17.30 heräämöstä joten olen varmaankin herännyt 1-2 tuntia ennen tuota. En muista että olisi tuntenut kipua kovinkaan paljoa, suurempi ongelma oli pahoinvointi. Melko pian heräämisen jälkeen minut nostettiin sängyn laidalle istumaan ja myös seista piti vähän aikaa. Heräämössä annettiin tipan kautta vahvoja särkylääkkeitä ja myös pahoinvointilääkettä.

Puoli yhdeksän aikaan keskiviikkona minut vietiin heräämöstä osastolle. Neljän hengen huoneeseen, jossa oli kaksi muutakin lihavuusleikattua. Meillä keskiviikkona leikatuilla oli pumppusukat jalassa ja meteli aikamoinen. Ei tullut paljoa nukuttua ke-to yönä. Meteli oli tietysti vain yksi syy, hoitajat kävivät vähän väliä katsomssa, verenpainetta mitattiin varmaan tunnin välein plus lisänä iin päälle kovaa kuorsannut neljäs huonetoveri. Ekana yönä iski myös olkapää kipu, jota sitten onneksi lääkittiin kyllä hyvin.

Torstaina aamulla tippaletkut otetiin pois, samoin kuin pumppusukat ja katetri. Hoitajat tulivat nostamaan ylös heti aamulla, ensialkuun riitti pieni kävely huoneessa. Minulle tuotiin ke-to yönä sellaisia isoja tops-puikon näköisiä tikkuja joilla sai kostutettua suuta. Torstai aamuna piti jo aamulääkkeet ottaa itse, joista sitten iso kokoinen Panadol jäi tuonne sisuksiin jollain lailla jumikseen aiheuttaen mielettömän pahoinvoinnin. Onneksi tuo pahoinvointi meni ohi parin tunnin levolla. Sanoisin että koko sairaala-aikana kipuja suurempi ongelma oli pahoinvointi.

Eilen eli perjantaina 9.4.2010 pääsinkin sitten jo kotiin. Jo sairaalassa eteen tuodut ruuat menivät ongelmitta alas, eikä kotonakaan sen suhteen mitään suurempia ongelmia ole ollut. Kunhan muistaa syödä tarpeeksi h-i-t-a-a-s-t-i ja pieniä annoksia. Syödä pitäisi 6-8 kertaa päivässä, tällä hetkellä mulla menee sellanen pikkusen reilu desi kerrallaan ruokaa. Juomiset pitää hoitaa eri aikaan.

Mahassa on viisi siistä haavaa (tätä kehuivat monet hoitajatkin sairaalassa!) ja yhtä haavaa kohti on 2-3 hakasta. Hakaset poistetaan 16.4. Mitään hirmu suuria kipuja ei ole ollut, luulen että särkylääkkeet saa jättää aika pian pois. Tietysti maha tuntuu siltä että siellä myllätty on, aran oloinen mutta ei kuitenkaan sillä lailla kivulias kuin olisi etukäteen voinut luulla.

Sairaalasta sain nipun reseptejä mukaan, 5 lääkettä joista kolmea syön koko loppuikäni. Särkylääke, mahansuojalääke ja kolme vitamiinia.

Kertomus on varmaankin aika sekava, mutta toivottavasti siitä saa selvän. Kysyä saa mikälio kysyttävää on :)

Loppuun totean, että jos harkitset leikkausta niin mieti tarkkaan. Jos yhtään tuntuu siltä, että voisit vielä päästä kiloistasi eroon ilman leikkausta niin tee se, tämä ei ole oikotie onneen eikä missään nimessä se helpoin tie. Minä kokeilin leikkausta edeltävinä vuosina kaikkea mahdollista, eikä mikään onnistunut. Jos olisin voinut valita toisin niin olisin valinnut! Ei minua kaduta, koska tiedän valinneeni oikein oman tulevaisuuteni kannalta.

Elossa ollaan

Tulin vain pikaisesti ilmoittamaan, että elon puolella ollaan. Kertoilen varmaan ensiviikolla enemmän koko reissusta ja olosta, nyt kroppa vaatii lepoa. Siihen asti, moro :)