torstai 29. huhtikuuta 2010

Tapahtumia

Päätin siirtää punnituksen täksi päiväksi erinäisistä syistä, joista ei nyt sen tarkemmin täällä. Sainpa kuitenkin alemmat lukemat puntariin. 

Aloitan tänään uuden melkein kaksiviikkoisen jakson. Liikuntaa paljon, mutta ei luultavasti joka päivä. Lajeina pyöräily ja kävely. Lisään varmaan uintiakin ohjelmaan jossain vaiheessa. 

Tämä päivä menee varmaan lepäillessä, leikkaukseen liittymättömiä kipuja sen verran että ei huvita liikkua. Ellei sitten särkylääke auta ja sateinen ilma hieman parane, silloin saatan käydä myöhemmin ajelemassa pyörällä. 

Vaikka paino ei nyt nopeasti holahtamalla laskekaan niin ainakin tänään olen tyytyväinen :)

Ai niin, Yours Clothingilta tilaamani Reebokin asu tuli vihdoin toissapäivänä. Laadukkaita vaatteita ja kokovalintakin osui tällä kertaa ihan nappiin. 

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Vappua kohti

Tehoviikko liikunnan suhteen on alkanut ihan hyvin, tuosta oikealta puolelta sivusta saa seurata noita kulutettuja kaloreita. Eilen tein aamulla ensin vajaan tunnin kävelylenkin jonka jälkeen pyöräilin sellaisen 19km lenkin. Tänään oli tarkoitus mennä veteen, mutta pakko pitää flunssan takia välipäivä. Mistä päästäänkin varsinaiseen aiheeseen. 

Olen aina ollut aika ankara itselleni, nyt se vielä korostuu kun paino ei tipukaan odotetusti. Mutta mitä sitten jos paino ei mene holahtamalla alaspäin? Tiedän kuitenkin syöväni paljon terveellisemmin kuin ennen ja vielä liikunnat päälle. Mun pitäis olla tyytyväinen, mutta en ole. Nytkin flunssaisena suomin itseäni siitä etten lähtenyt uimaan, mikä on ihan hullua. Pääasia kuitenkin lienee se, että paino menee koko ajan alaspäin hitaasti mutta varmasti. 

Voi kun itsekin ymmärtäisin tuon, elämä olisi paljon leppoisampaa ilman tätä syyllisyyttä jonka olen itse itselleni luonut. 

Perjantaina punnitus, revin pelihousut jos ei ole merkittävää alaspäin menoa painossa. 

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Esimerkkipäivä ja teholiikuntaviikko


Tässä yhden päivän ruokalistani: 

Aamulla: Activia luumujogurtti

Aamiaisen ja lounaan välissä 4dl teetä

Lounaalla: 145g perunaa, 100g raejuustoa, 35g makkaraa, 10g minilätta (muussattuna kaikki)

Lounaan ja seuraavan ruokailun välissä 6dl teetä

Välipala/iltapala: 250g rahkaa, paulavanukas (nämä sekaisin) 

Illalla vielä 4dl kaakaota (options, 40 kaloria per kuppi) 

Näistä tulee yhteensä n. 900 kaloria, eilisen kalorivaje n. 1200 kaloria. Tuo välipala/iltapala on siis kaksi ateriaa, en pysty syömään tuota määrää kerralla. Tuon lounasannoksen syömiseenkin menee aikaa, reilusti tuntikin. Kahden desin juomiseen menee aikaa n. 30 min jos tajuaa rauhassa juoda. Pystyy juomaan nopeamminkin, mutta ei kannata. Eilen esimerkiksi olin pahoinvoinnin partaalla illalla kun lorpin nestettä tiuhaan tahtiin paljon. Mutta totuushan on se, että siinä minulla on paljon parannettavaa. 

Nälkää ei ole vielä näkynyt leikkauksen jälkeen. Eli näläntunne on ainakin toistaiseksi kateissa, välillä pitää oikein muistuttaa itseänsä että syöppä nyt.

Minusta ei kuitenkaan kannata ottaa mallia, syön miten syön ja itse vastaan seurauksista. En syö niin usein kuin suositus on (6-8krt/pv), vaan tälläinen harvempi tahti sopii minulle. Seurailen syömisiäni kalorilaskurissa, voin suositella :) 

Sitten siihen teholiikuntaviikkoon. Koska paino nyt ei jostain syystä laske niin ajattelin kokeilla viikon (tai vajaan viikon, koska meinaan punnita seuraavan kerran 30.4)  liikkua tehostetusti, siis itselleni tehostetusti. Mikä tarkoittaisi sellaista tunnin liikuntaa per päivä ainakin näin aluksi. Liikunnasta kertyneitä kaloreita seurailen sykemittarin avulla ja laittelen niitä tuohon sivupalkkiin. 



torstai 22. huhtikuuta 2010

Itsensä palkitsemista

Vaikka paino nyt tuntuukin olevan jumissa, niin pienenä porkkanana itselleni pistän tähän listan farkuista. Saan tilata yhdet sitten kun paino on 90kg :) Nyt  mulla on käytössä sellaset farkut mitkä on ostettu kun painoin 117kg, voinette siis kuvitella että ne hieman jo roikkuu päällä. 

Kaikki tämän postauksen farkut on Evansilta 

1. Belted rip boyfriend jean 32£

2. Belted roll up slouch 29.5£

3. Mid-wash bootcut jean 20£


Toisaalta voihan olla, että tällä hurjalla pudotustahdilla (NOT) käy niin että juuri näitä farkkuja ei enää ole sitten myynnissä. Mutta murehditaan sitä sitten. Minulla on tuossa makuuhuoneen tuolilla odottamassa yhdet Lee Cooperin farkut mihin mahduin kuusi vuotta sitten kun painoin 75kg. Ne on siinä muistuttamassa siitä että töitä kannattaa tehdä. Hirveästi en uusia vaatteita viitsi ostaa (ainakaan kalliilla) , koska kroppa kuitenkin elää koko ajan painon pudotessa. Viime viikolla tein tilauksen toiseen brittifirmaan, mutta vaatteet ovat vielä matkalla, kiitos tuhkapilvien :P 

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Hankaluuksia

Toinen viikko leikkauksesta takana, painon tilanne plusmiinus nolla viime viikkoon verrattuna. Eihän siihen voi tyytyväinen olla. Eihän se paino ilman leikkaustakaan laske tasaisesti, mutta luulis että näillä syömisillä se menis edes alaspäin. Olen sellainen kaikkihetimullenyt-ihminen ja nyt tuntuu sillä lailla voimattomalta että kaikkesi teet ja mitään ei tapahdu. No jospa ensiviikolla. 

Olo on fyysisesti melko loistava. Tuntuu siltä kun leikkauksessa ei olisi ollutkaan. Tämä tapahtui oikeastaan heti sen jälkeen kun hakaset oli poistettu eli viime viikon perjantaina. Hakasia oli yhteensä 13 ja niiden poistaminen ei muuten sattunut yhtään. 

Nyt kun leikkauksesta on kulunut se 2 viikkoa niin saa aloittaa muunkin liikkumisen kun kävelyn. Taidan tänään hypätä pyörän selkään ja ajella johonkin pitkälle. Ehkä se vie harmitusta pois siitä ettei paino ollut laskenut. 

torstai 15. huhtikuuta 2010

Liikunta vatsaleikkauksen jälkeen

Tässäpä näitä liikuntajuttuja kun niitä kommenteissa kyseltiin :) Tälläiset siis on sairaalasta saadut ohjeet: 

Sairasloman (2vkoa leikkauksesta) aikana: 

* Toipumista edistät ulkoilemalla ja kävelylenkkejä tehden
* Vähitellen lisäät omien tuntemuksien mukaan kävelymatkan pituutta ja vauhtia
* Vältä raskaampia nostoja ensimmäisten viikkojen aikana

Sairasloman jälkeen: 

*Kuntosi mukaan voit vähitellen aloittaa kevyemmät liikuntaharrastukset, esim: reippaammat kävelyt, sauvakävely, pyöräily, uinti, hiihto. 

N. 1.5-2 kuukauden jälkeen: 

* Voit aloittaa raskaammat jumpat, kuntosaliharjoittelun, rullaluisteluin, hölkän, ratsastuksen, golfin yms. 

Minä olen näistä nyt harrastanut kävelyä, ensimmäisen kävelylenkin ulkona tein muistaakseni 3 päivää leikkauksen jälkeen. Sen jälkeen melkein joka päivä. Maanantain lenkki oli n. 2km-3km ja eilenkin tuli oltua jaloillaan kun kierreltiin kaupoilla. 

Noiden ohjeiden lisäksi mukaan sai liikuntapiirakan, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että kuntoliikuntaa suositellaan harrastettavaksi 2-3 tuntia viikossa joka toinen päivä. 

Minulta poistetaan mahasta nämä hakaset huomenna, ajattelin ensiviikolla kokeilla ainakin pyöräilyä. Uimisen ja vesijuoksunkin pyrin aloittamaan melko pian, mutta voi olla ettei vielä ensiviikolla. Riippuu siitä miten nuo haavat reagoi hakasten poistamiseen. 


keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Ensimmäinen viikko

Ensimmäinen viikko leikkauksen jälkeen takana. -2,2kg, kai siihen voi tyytyväinen olla.  Maha tuntuu vielä olevan jotenkin turvoksissakin. 

Heti leikkauksen jälkeen mitään mustelmia ei ollut, mutta nyt on keskellä mahaa ihan reilun kokoinen mustelma. Onneksi se ei ole kipeä. Hakaset otetaan haavoista pois perjantaina ja ensiviikolla voisi alkaa jo pyöräillä/mennä uimaan. 

Ollaan tehty koko perheen voimin pieniä kävelylenkkejä, eilen vähän pitempi. 

Syömisongelmat jatkuu. Mikään ei tahtoisi maistua :( Ehkä se tästä. 

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Uutta arkea

Viisi päivää uuden masun kanssa on elämää takana. Kipulääkettä ei ole tarvinnut ottaa perjantain jälkeen, kipuja ei ole ollut. Olen siitä onnellinen :) 

Olen ollut aika väsynyt leikkauksen jälkeen, varmaan pääasiassa siksi, että olen joutunut nukkumaan selälläni mikä ei ole luontainen asento minulle. Eilen illalla ähräsin itseni kylkiasentoon enkä herännyt yön aikana kuin kerran! Olo on melkein kuin uudella ihmisellä, olen nukkunut ainakin viisi tuntia yhtä soittoa. 

Syömiset hakee paikkaansa. Näläntunnetta ei ole leikkauksen jälkeen ollut. Koko ajan pitäisi kuitenkin olla syömässä. Monet ruuat ällöttää, eikä välttämättä tekisi mieli syödä ollenkaan joinainen hetkinä. Pitää vaan yrittää etsiä ne ruuat mitkä parhaiten alas menevät ja syödä sitten niitä. Seurailen syömisiäni kalorilaskurissa, päivää kohti on nyt tullut n. 800-900 kaloria. Olen noihin kaloreihin syönyt niin paljon kun pystyn. 

Syömiset siis sujuvat joten kuten pikku hiljaa opetellen, mutta juomisen kanssa on aika suuria ongelmia. Vesi ei tahtoisi mennä millään alas, se jopa suoraan sanoen maistuu pahalle. Typerää, koska ennen leikkausta join paljon vettä. Tämäkin asia pitää varmaankin opetella uudestaan. Maito menee aavistuksen paremmin ja loistavasti jos se on kaakaota, mutta kaloreiden vuoksi en viitsi tuota kaakaota kitata paljoa. Pitänee seuraavalla kauppareissulla keksiä jotain muuta mitä tekisi mieli juoda nikottelematta. Nytkin minulla on vesilasi vieressä, mutta eilen kolmen desin juomiseen meni varmaan kolme tuntia eli nytkään odotukset eivät ole kovin korkealla. 

Summa summarum, kovasti opettelua tässä uudessa arjessa. 

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Näin se meni

Keskiviikkona 7.4.2010 menin sairaalalle puoli yhdeksäksi. Sairaanhoitaja otti vastaan melko pian sen jälkeen. Puheltiin hetkonen, jonka jälkeen pääsin odotustilaan odottamaan. Esilääkityksen sain klo 10 ja tämän jälkeen muistikuvat valitettavasti ovatkin aika hataria. Menin niistä lääkkeistä niin pöllyyn etten tajunnut edes pelätä ollenkaan, vaikka sairaalaan tullessa pelottikin. Esilääkityksen ansioista nukahdin istualleni sinne odotushuoneen tuoliin, että ilmeisen tehokasta.

Leikkaussaliin lähdetiin kävelemään muistaakseni klo 11. Salissakaan ei pelottanut yhtään, taisi vaan lääkkeiden ansiosta naurattaa. Syksyllä tähystyksen tehnyt lääkäri olikin leikkaava lääkäri (eikä Mr V.), kävi siinä moikkaamassa. Kovasti laittelivat kaikenlaisia letkuja/laitteita kiinni, mm. otsaan laitettiin uneen syvyyttä seuraava anturi. Sitten kuului anestesialääkärin ääni ja sen jälkeen tuli pimeys.

Heräämisajasta ei siitäkään ole tarkkoja muistikuvia, mutta keskiviikkona soitin miehelle 17.30 heräämöstä joten olen varmaankin herännyt 1-2 tuntia ennen tuota. En muista että olisi tuntenut kipua kovinkaan paljoa, suurempi ongelma oli pahoinvointi. Melko pian heräämisen jälkeen minut nostettiin sängyn laidalle istumaan ja myös seista piti vähän aikaa. Heräämössä annettiin tipan kautta vahvoja särkylääkkeitä ja myös pahoinvointilääkettä.

Puoli yhdeksän aikaan keskiviikkona minut vietiin heräämöstä osastolle. Neljän hengen huoneeseen, jossa oli kaksi muutakin lihavuusleikattua. Meillä keskiviikkona leikatuilla oli pumppusukat jalassa ja meteli aikamoinen. Ei tullut paljoa nukuttua ke-to yönä. Meteli oli tietysti vain yksi syy, hoitajat kävivät vähän väliä katsomssa, verenpainetta mitattiin varmaan tunnin välein plus lisänä iin päälle kovaa kuorsannut neljäs huonetoveri. Ekana yönä iski myös olkapää kipu, jota sitten onneksi lääkittiin kyllä hyvin.

Torstaina aamulla tippaletkut otetiin pois, samoin kuin pumppusukat ja katetri. Hoitajat tulivat nostamaan ylös heti aamulla, ensialkuun riitti pieni kävely huoneessa. Minulle tuotiin ke-to yönä sellaisia isoja tops-puikon näköisiä tikkuja joilla sai kostutettua suuta. Torstai aamuna piti jo aamulääkkeet ottaa itse, joista sitten iso kokoinen Panadol jäi tuonne sisuksiin jollain lailla jumikseen aiheuttaen mielettömän pahoinvoinnin. Onneksi tuo pahoinvointi meni ohi parin tunnin levolla. Sanoisin että koko sairaala-aikana kipuja suurempi ongelma oli pahoinvointi.

Eilen eli perjantaina 9.4.2010 pääsinkin sitten jo kotiin. Jo sairaalassa eteen tuodut ruuat menivät ongelmitta alas, eikä kotonakaan sen suhteen mitään suurempia ongelmia ole ollut. Kunhan muistaa syödä tarpeeksi h-i-t-a-a-s-t-i ja pieniä annoksia. Syödä pitäisi 6-8 kertaa päivässä, tällä hetkellä mulla menee sellanen pikkusen reilu desi kerrallaan ruokaa. Juomiset pitää hoitaa eri aikaan.

Mahassa on viisi siistä haavaa (tätä kehuivat monet hoitajatkin sairaalassa!) ja yhtä haavaa kohti on 2-3 hakasta. Hakaset poistetaan 16.4. Mitään hirmu suuria kipuja ei ole ollut, luulen että särkylääkkeet saa jättää aika pian pois. Tietysti maha tuntuu siltä että siellä myllätty on, aran oloinen mutta ei kuitenkaan sillä lailla kivulias kuin olisi etukäteen voinut luulla.

Sairaalasta sain nipun reseptejä mukaan, 5 lääkettä joista kolmea syön koko loppuikäni. Särkylääke, mahansuojalääke ja kolme vitamiinia.

Kertomus on varmaankin aika sekava, mutta toivottavasti siitä saa selvän. Kysyä saa mikälio kysyttävää on :)

Loppuun totean, että jos harkitset leikkausta niin mieti tarkkaan. Jos yhtään tuntuu siltä, että voisit vielä päästä kiloistasi eroon ilman leikkausta niin tee se, tämä ei ole oikotie onneen eikä missään nimessä se helpoin tie. Minä kokeilin leikkausta edeltävinä vuosina kaikkea mahdollista, eikä mikään onnistunut. Jos olisin voinut valita toisin niin olisin valinnut! Ei minua kaduta, koska tiedän valinneeni oikein oman tulevaisuuteni kannalta.


perjantai 9. huhtikuuta 2010

Elossa ollaan

Tulin vain pikaisesti ilmoittamaan, että elon puolella ollaan. Kertoilen varmaan ensiviikolla enemmän koko reissusta ja olosta, nyt kroppa vaatii lepoa. Siihen asti, moro :)

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Näillä mennään


Neljä viikkoa enellä = neljä viikkoa from hell. On hyvin vaikeaa itse syödä vaan nutreja kun joku vieressä mässää kaikenmaailman herkuilla. Neljän viikon aikana himoitsin jopa sellaisia ruokia mitä en normaalisti söisi ollenkaan. Niin se mieli tekee tepposia. Enen aikana en syönyt kasviksia kuin yhden kerran, se ei sopinut. Pari kertaa vaihdoin ene-pussin yhteen kanafileeseen (tuhma minä). 

Näiden viikkojen aikana olen kärsinyt aika mahtavista nivelikivuista, joiden vuoksi on tarvinnut sitten syödä lääkkeitä. Nämä ja kivut yhdessä ovat aiheuttaneet "mukavat" turvotukset jotka ovat osaltaan vaikuttaneet siihen että paino jumittaa aika pahasti. Olen kuitenkin tyytyväinen kokonaisuuteen, viime kesän ensimmäisestä lääkärikäynnistä olen saanut 28kg pois. Paino on vielä ison piirun verran yli sata mutta eiköhän tässä parin kuukauden sisällä liitytä jo neuvolassa punnittaviin ;)

Pistetäänpä tähän nyt kuvat, painossa kuvien välillä on eroa se -28kg.




Lähden tästä pikkuhiljaa pakkailemaan reppuani sairaalaan lähtöä varten, toivottavasti palaamme asiaan ensiviikolla :)