Tulotarkastus

Tänään vietinkin sairaalan alueella useamman tunnin. Pikkusen jännitti aamulla niin heräsin jo viiden jälkeen, sairaalalla olin kahdeksan maissa. 

Ensimmäisenä menin verikokeisiin. Sen jälkeen minut ohjattiin sydänfilmiin. Sydänfilmistä melkein juoksemalla vatsan ultraan. Sieltä menin osastolle ja ehdin istahtaa, kunnes hoitaja tuli sanomaan että nyt pitää mennäkin spirometriaan (oli unohdettu kutsukirjeessä). Spirometrian jälkeen juttelin hoitajan kanssa. Leikkaavaa lääkäriä en tavannut koska Mr V. on lomalla melkein leikkaukseeni asti. Hoitajan jutustelun jälkeen odottelin reilun tunnin kunnes pääsin juttelemaan anestesialääkärille. Kaiken kaikkiaan noissa käynneissä ei mennyt niin paljon aikaa mutta odotteluun kyllä. Olin onneksi ennakoinut tämän ja ottanut käsityön mukaani :) 

Tämän päivän tiedon mukaan samana päivänä leikataan kaksi muuta ja minä olisin vuorossa ensimmäisenä. Sehän voi vielä kyllä muuttua. Olisipa mukava tietää keitä ne kaksi muuta ovat, voisi jännittää tulevaa leikkausta yhdessä. 

Hoitaja kertoi siitä mitä tapahtuu ennen leikkausta ja myös leikkauksen jälkeisestä ajasta. Yritän varmaankin olla ajattelematta niitä leikkauksen jälkeisiä asioita, sen verran epämiellyttävältä osa kuulosti. Mutta otetaan vastaan se mitä tulee sitten kun se tulee. 

Gastroskopia

Gastroskopia = ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystys. 

Ennen gastroskopiaa potilaan on oltava syömättä kuusi tuntia ja juomatta kaksi tuntia. Tutkimuksessa potilas makaa vasemmalla kyljellään. Tähystin viedään nielusta ruokatorveen ja sieltä mahalaukkuun ja pohjukaissuoleen.Samalla taudinmäärityksen kannalta tärkeistä kohdista otetaan kudosnäytteitä. Näytteenotto mahasta ja suolesta on kivuton, ruokatorvessa saattaa näytettä otettaessa tuntua pientä nipistystä.Tutkimuksen helpottamiseksi nieluun voidaan antaa paikallinen puudutesuihke, ja mahan vaahtoamista voidaan vähentää lääkityksellä. Tarvittaessa voidaan käyttää myös rauhoittavaa esilääkitystä. Suurin osa potilaista selviytyy ilman lääkkeitä. (Käypähoito)

Tämä tehtiin minulle lokakuussa. Odotin tutkimusta kauhunsekaisin tuntein. Kutsukirjeessä luki, että letku on ohut ja taipuisa. En ole ihan 100% samaa mieltä. Letku ei ollut niin ohut kun olin etukäteen ajatellut, eikä varsinkaan niin taipuisa. En saanut mitään puudutuksia/esilääkitystä, enkä kyllä olisi halunnutkaan. Itse tutkimus ei ollut niin kivulias kuin oli kuvitellut. Kaikkein karmeinta oli se letku kurkussa, tälläiselle sihtikurkulle pelkkä ajatuskin on jo aivan kamala. En tiedä pystyykö joku pidättelemään niin ettei oksennusrefleksi toimi, mutta itse ainakin yökkäilin koko tutkimuksen ajan. Pisteet lääkärille, joka oli ammattitaitoinen ja toimi hyvin rauhallisesti koko tutkimuksen ajan. Näytteiden ottaminen ei tuntunut miltään. Loppuen lopuksi tutkimus ei ollut niin kamala kuin olin etukäteen ajatellut. Ei se sattunut, oli vain äärimmäisen epämiellyttävä. Kovin halukkaasti en ole toista kertaa tähän tutkimukseen menossa, toivottavasti ei tarvitse. 

Vajaat 2 vrk tutkimuksen jälkeen kurkku ja rintakehä olivat aika kipeitä. Samana päivänä nieleminenkin oli vaivalloista. Nuo kivut hävisivät kahden vuorokauden jälkeen kyllä.