maanantai 24. toukokuuta 2010

Tällä kertaa näin


Viime viikon jälkeen muutin hieman syömisiäni. Lisäsin rasvan ja proteiinin määrää, tiputtaen hiilihydraatit mahdollisimman alas. Liekö sitten se tai ihan muuten vaan, mutta paino tippui ihan hyvin. Alitin sekä sadan kilon rajan, että hyppäsin sairaalloisen lihavuuden puolelta vaikean lihavuuden puolelle. Seuraavaan rajaan onkin sitten enemmän matkaa, mutta ehkä sekin on mahdollista saavuttaa muutaman kuukauden aikajaksolla. 

Tulleista housuista mahtuivat jalkaan kahdet, ne harmaat suorat housut ja pillifarkut. Mutta ei se haittaa, minulla on odottamassa kolmet samanlaiset farkut kolmessa eri koossa joten housuongelmia ei tulevaisuudessa vissiin ole. En jaksa harmitella tuon firman ongelmia kokojen kanssa enää, farkut olivat kuitenkin niin halvat ja mahtuvat päälle tulevaisuudessa. 

Liikunta on ollut viime päivinä oikeastaan vain pyöräilyä, toinen jalka on kipeytynyt niin ettei paljoa kärsi kävellä :( Mutta ei se mitään, pyöräily on ihan hauskaa ja kehitin itselleni pyöräilyhaasteen eli pyrin pyöräilemään seuraavan kymmenen viikon aikana 650km. Haaste alkoi 21.5 ja päättyy heinäkuun lopulla. Uskon kyllä, että tuo kilometri määrä tulee täyteen ennen sitä ja mikäs sen hienompaa :)

Vastaan tässä myös yhteen jätettyyn kommenttiin, koska siinä kysyttiin ihan fiksuja asioita :)
Ilot ja surut eivät tietenkään leikkauksen mukana mihinkään hävinneet, pitää vain etsiä muita keinoja purkaa asioita kuin syöminen. Eikä minun edes tekisi mieli syödä iloon/suruun. Noudatan suhteellisen tarkasti sitä kaloritavoitetta minkä olen itselleni asettanut. Yhtään enempää en oikeastaan pystyisi syömään, siinä tulee ihan fysiikka vastaan. Mahaan ei yksinkertaisesti mahdu määräänsä enempää, ainakaan ilman seurauksia. 

Taannoin vietimme perheenjäsenen juhlia, söin siellä yhden miniviipaleen kakkua ja yhden pienen muffinin. Noin 20min syömisestä alkoi voimakas pahoinvointi. Ei ollut kyllä ensimmäinen kerta leikkauksen jälkeen kun syön täytekakkua (tai siis maistan) eli siitä voi vetää johtopäätökset että makeat herkut kannattaa jättää minimiin. Ainoat makeat mistä ei ole tullut pahoinvointia ovat suklaa ja korvapuustit. Olen ihan tyytyväinen :) 

Muu perhe syö muuta ruokaa (mutta syy ei ole leikkauksessa vaan ihan ruokailutottumuksissa), ei ole vaikeuksia pysyä omissa ruuissani ja vaikka perhe hetkuttelisikin niin ei ole kovinkaan vaikea pysyä erossa herkuista. Tietysti jos mua huvittaa syödä pari suklaapalaa niin sitten syön tai jos tekee mieli pullaa niin sitten maistan. Mutta ei ole minkäänlaista himoa minkään syömiseen. 

Alkoholia en käytä ollenkaan (enkä poltakaan), joten valitettavasti en osaa vastata kysymykseen että miten on näiden asioiden laita leikkauksen jälkeen. 

Olen edelleen tyytyväinen valintaani mennä leikkaukseen ja pysyn valitsemallani tiellä. Lääkärissä ei ole tarvinnut leikkauksen jälkeen käydä, seuraava siihen liittyvä lekuri on noin. 4kk päästä leikkauksesta. 





4 kommenttia:

  1. Onnittelut satasen alituksesta! Hienosti sinulla kyllä paino on leikkauksen jälkeen tippunut. Rohkea valinta tuo leikkaus, minulla ei olisi moiseen uskallusta vaikka tarvetta ehkä olisikin.

    VastaaPoista
  2. Hurja pyöräilytavoite, tsemppiä siihen! Minkä pituisia pyörälenkkejä yleensä teet?

    VastaaPoista
  3. tsemppiä ihailen itsevarmuuttasi,joku kirjoitti että leikkauksen jälkeen pitää syödä vitamiineja ja vitamiini piiikillä käydä joka 3 kuukausi onko näin?

    VastaaPoista
  4. Vastataampas nyt kahteen kysymykseen tässä :)

    Pyörälenkit on n. 10km-20km kerrallaan, helposti pystyisi ajamaan kyllä enemmänkin.

    Ja kyllä vitamiinejä on tarkoitus syödä koko loppuelämä (ainakin toistaiseksi ohje on tämä). Toiset käy ottamassa yhden lääkkeen piikkinä, mutta käsittääkseni kuitenkin joutuvat syömään muut vitamiinit tablettina. Tästä en kuitenkaan ole varma. Itse syön kolmea eri vitamiinia tablettimuodossa.

    VastaaPoista